Saamelaiset ovat Euroopan Unionin alueella asuva ainoa alkuperäiskansaksi tunnustettu kansa, joita on arvioitu olevan noin 75 000. Suomessa saamelaisia on noin 9 000, Norjassa yli 40 000, Ruotsissa 15 000 – 20 000 ja Venäjällä 2 000. Vaikka saamelaiset levittäytyvät yli valtion rajojen, on saamelaisilla yhteinen saamen lippu ja kansallispäivä, jota juhlitaan helmikuun 6. päivä.
Suomessa saamelaisilla on kieltään ja kulttuuriaan koskeva perustuslain mukainen itsehallinto. Saamelaisten itsehallintoon kuuluvia tehtäviä hoitaa saamelaisten vaaleilla valitsema parlamentti, Saamelaiskäräjät, joka toimii Sajoksessa, Inarin kirkonkylässä. Lapin pohjoisimmissa kunnassa on saamen kielisillä oppilailla oikeus saada saamenkielistä opetusta. Saamen kielen säilymistä on pyritty turvaamaan myös kielipesätoiminnalla. Kielipesä on päiväkotia muistuttava hoitomuoto, jossa pienille lapsille opetetaan kielikylvyn tavoin uhanalaista kieltä ja kulttuuria. Suomessa on käytössä kolme saamen kieltä: pohjoissaame, inarinsaame ja kolttasaame.
Vaikkakin laavut, kodat ja muut saamelaiskulttuuriin kuuluvat perinteiset asiat ovat vieläkin osa saamelaista ympärivuotista elämää asuvat saamelaiset aivan tavallisissa nykyajan asunnoissa ja arkipukeutuminen ei eroa suomalaisten pukeutumisesta millään tavalla. Lähes jokaiselta saamelaiselta kuitenkin löytyy myös saamenpuku, joka puetaan päälle tärkeisiin tilaisuuksiin. Kauniisti ommellulla ja puetulla puvulla saamelainen kunnioittaa niin kulttuuriaan kuin tilaisuutta, johon osallistuu. Saamenpuvulla saamelainen edustaa omaa sukuaan, aluettaan ja kansaansa.
Suurin osa saamelaisista kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Kolttasaamelaiset ovat enemmistöltään ortodokseja.
Nykyään yli puolet saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella, monet heistä pääkaupunkiseudulla.
Saamelaisten perinteisiksi elinkeinoiksi mielletään yleensä poronhoito, kalastus, metsästys ja käsityöt, joista poronhoito on ehkä näkyvin. Nykyään poronhoidosta pääelantonsa saavien saamelaisten osuus on kuitenkin laskenut. Tänään perinteisiä elinkeinoja harjoitetaan myös
yhdistelmäelinkeinona mm. matkailun ja muiden palveluelinkeinojen ohella.
Vaikka eri perheet tai poromiehet omistavat porot, ne kuitenkin laiduntavat kaikki samoissa laumoissa omissa paliskunnissaan eli laidunmaillaan. Paliskuntia Suomessa on 56 ja porojen määrä on rajattu runsaaseen 200 000:een laitumien kestokyvyn turvaamiseksi.
Poronhoitotyöt liittyvät poron vuotuiseen elinkaareen. Poro vasoo touko-kesäkuussa, ja siitä syystä myös poronhoitovuosi alkaa kesäkuussa. Juhannuksen tienoilta porot kootaan kesäaitauksiin, jolloin merkitään alkukesästä syntyneet vasat. Merkinnässä vasan korviin leikataan terävällä puukolla sama merkki kuin on emänkin korvassa. Merkki kertoo, kuka on poron omistaja. Kokoamista helpottavat sääsket, mäkärät ja muut hyönteiset, joita on juuri tuohon aikaan valtavat määrät.
Syksyn koittaessa poroja aletaan koota poroerotukseen mönkijöiden, maastopyörien ja lumen tultua moottorikelkan sekä helikoptereiden avulla. Kokoamisessa käytetään hyväksi porojen kiimaa eli rykimää. Erotusaitauksessa porolaumasta erotellaan teurastettavat porot. Eloon jätettävät porot lasketaan, lääkitään loislääkkeellä ja päästetään vapaaksi. Useat hirvaat myös kuohitaan ja osa poroista viedään kotiin omaan käyttöön.
